Verkostoituminen rakentuu keskinäiseen luottamukseen ja toinen toisensa kunnioittamiseen. win-win -asetelman on toteuduttava oikeudenmukaisesti ja tasapuolisesti saavutettujen hyötyjen, mutta myös tehtyjen panostusten osalta. Verkosto tarvitsee yhteisen vision ja ainakin kevyen liiketoimintasuunnitelman, jossa palvelukonsepti terveesti määrittyy yritystoiminnan tapaan.
Ohessa on 6 avainkohtaa verkostoitumisesta. Artikkelit ovat Verkostokonsulttien alkuajoilta, 2000-luvun alusta, mutta kaikin osin edelleen ajankohtaisia:
Ajasta riippumattomien perusasioiden lisäksi verkoston on jatkuvasti kehityttävä.
Näistä asioista päivitämme tätä sivua pian.
1. Miten toimiva verkosto luodaan?
Toimiva verkosto ei synny sattumalta. Se on luotava harkiten ja taidolla, järjestelmällisen toimintamallin ja prosessin avulla. Luomisvaiheessa on keskityttävä osapuolten odotuksiin ja näkemyksiin verkoston hyödyistä. Verkostoyhteistyöhön panostaminen ja siihen sitoutuminen lepää vahvasti hyötyodotusten varassa.
Ensimmäisiä verkoston luomisvaiheen tehtäviä onkin selkeyttää osapuolten hyötyodotukset ja ne on saatettava realistiselle tasolle koko verkoston tavoitteet ja hyötyodotukset huomioiden.
Luottamuksen ja sitoutumisen aikaansaaminen, verkoston johtaminen sekä pelisääntöjen ja sopimusten laadinta ovat luomisvaiheen keskeisiä pohdittavia ja ratkaistavia aihealueita.
Lue aiheesta tarkemmin: partner LAATUVERKOSTO –työkirja verkostoitumiseen
2. Miten luottamusta ja sitoutumista rakennetaan?
Luottamus on verkostossa toimimisen keskeisin perusehto. Luottamus, yhdessä tekeminen ja menestys ovat edellytyksenä sitoutumiselle sellaiseen yhteistyöhön, jolla on itselle merkitystä.
Mihin luottamus sitten perustuu?
Verkosto-osapuolten on voitava luottaa toistensa osaamiseen ja yhteistyökykyyn, vilpittömiin tarkoitusperiin ja samankaltaiseen arvoperustaan. Syvä luottamus syntyy vain yhteisen tekemisen kautta. Ennustettavissa oleva toiminta ilman negatiivisia yllätyksiä luo vahvan pohjan luottamuksen syntymiselle.
Avoin kommunikaatio ja kaikkinainen tietämyksen jakaminen ovat välineitä luottamuksen rakentamisessa. Luottamus syvenee pitkäkestoisena prosessina tuntemisen ja yhdessä tekemisen myötä.
Testeillä ja ohjatuilla verkoston luomisvaiheen tekemisillä voidaan tunnistaa toimintatavoiltaan, arvomaailmaltaan (tai vaikkapa kemioiltaan) yhteen sopimattomat verkosto-osapuolet ennen kuin rynnätään varsinaiseen tekemiseen, jolloin sopimattomuus jo aiheuttaa runsaasti ongelmia sekä ajan ja rahan menetyksiä.
Lue aiheesta tarkemmin: ”Luottamus ja sitoutuminen verkostojohtamisen haasteina”
Varsinkin tasa-arvoisissa, monenkeskisissä verkostoissa johtaminen - itse asiassa johtamisen puute - on yksi keskeisimpiä perusongelmia. Jonkun on otettava johtajuus. Muiden roolina on suostua johdettavaksi.
4. Millaiset pelisäännöt ja sopimukset tarvitaan verkostotoimintaan?
Verkoston luomisvaiheessa osapuolilla on suuria odotuksia, mutta myös pelkoja konkreettisten sopimusten ja pelisääntöjen suhteen.
Verkostomainen toiminta usein koetaan riskeiltään suureksi. Oma totuttu toimintatapa ja itsenäisyys saattavat tuntua uhatulta.
Luomisvaiheessa usein pelkkä aiesopimus verkoston luomiseksi riittää. Tätä täydennetään alkuvaiheen pelisäännöillä tiedonkulun, osaamisen, uusien verkostojäsenten ottamisen, tarjousten ja sopimusten tekemisen, maksujen ja tulojen hallinnan yms. suhteen. Tarkkojen sopimustekstien hiominen saattaa lamaannuttaa alkuvaiheen innostuksen ja tuhota orastavan yhteistoiminnan.
Varsinaiseen toimintaan siirryttäessä on ainakin taloudellisiin tekijöihin, omistusoikeuksiin ja riskeihin liittyvät asiat syytä sopia kirjallisesti. Sopimusta täydentävät vakiintuneet yleiset toimintatavat ja pelisäännöt.
Verkostoyhteistyön henki, roolit ja odotukset kannattaa kiteyttää arvopohjaiseksi kumppanuussopimukseksi, joka itse asiassa säätelee kaikkea toimintaa varsinaisten sopimusten yläpuolella.
Sopimuksiin kannattaa sisällyttää purkautumisvaiheen käsikirjoitus säätelemään ei toivottua käyttäytymistä ja irtaantumista.
Valtaosa verkostojen ongelmista liittyy ihmisten välisiin suhteisiin, ei niinkään varsinaiseen tekemiseen. Luomisvaiheen perimmäinen tavoite onkin toisaalta tasapainottaa tekemiseen ja ajankäyttöön sekä verkostosta saataviin hyötyihin liittyvät odotukset, toisaalta luoda mekanismit ongelmista selviämiseksi. Yhdessä rakennettu luottamus on edellytys ongelmista selviämiselle.
Ongelmat ja kriisit ovat kehityksen suuria mahdollisuuksia. Oikein hoidettuina - mikä vaatii sekä johtajuutta että kaikkien osapuolien yhteistyökykyä - ongelmat ja harmit avaavat uusia näkemyksiä ja ymmärrystä verkostotoiminnalle.
Verkoston kehityskeskustelut ja itsearvioinnit kannattaa valjastaa ennaltaehkäiseviksi ongelma- ja kehitystyökaluiksi. Säännölliset verkoston kuntotestit omin voimin tai ulkopuolisen avustajan tekemänä saattavat myös paljastaa kytevät näkemyserot ja ongelmapesäkkeet.
Lue aiheesta tarkemmin: "Verkostoitumisen ongelmatilanteita"
6. Miten opitaan verkostomenestyksistä?
Oppiminen edellyttää aina omakohtaista ymmärrystä ja itsensä peliin laittamista. Verkostojen menestystarinoita on jo runsaasti, niin hyviä kuin huonojakin. Osaammeko ottaa opiksemme omista virheistämme? Entä toisten kokemuksista?
Verkostomainen toimintatapa ei ole helppo. Etäisyydet synnyttävät monia ongelmia, joita normaalissa työympäristössä ei esiinny. Mutta menestystarinoitakin on. Verkostokokemuksia on jo runsaasti.
Valitettavasti yhteen paikkaan koottua tietoa löytyy toistaiseksi vähän. Mutta kuuntelemalla ja kyselemällä tietokanavat ja tiedonlähteet löytyvät ja ovat jokaisen hyödynnettävissä.
Lue verkostoissa oppimisesta tehty artikkelimme: ”Verkosto - oppiva organisaatio?”